Astutaan hetkeksi 1970-luvun suomalaiseen kotiin. Olohuoneessa hehkuvat ruskean, oranssin ja vihreän sävyt, seinällä saattaa riippua ryijy ja nurkassa kukoistaa suuri viherkasvi. Keittiössä värit jatkuvat astioissa ja kaapistoissa, makuuhuoneessa kukkivat suuret tapettikuviot ja kodin kalusteissa näkyvät tumma puu, pehmeät muodot ja ajan rohkea muotoilu.

70-luvun koti ei pelännyt värejä eikä kuvioita. Sisustus sai olla lämmin, persoonallinen ja hieman runsaskin – ja juuri siksi vuosikymmenen tyyli tuntuu jälleen yllättävän ajankohtaiselta.

Mutta millainen suomalainen koti oikeastaan oli 1970-luvulla? Lähdetään nostalgiselle kierrokselle huoneesta toiseen ja katsotaan, mitkä värit, materiaalit, kalusteet ja pienet yksityiskohdat tekivät 70-luvun kodista niin tunnistettavan.

70-luvun sisustus tunnistetaan väreistä ja materiaaleista

Jos 1970-luvun sisustusta pitäisi kuvata muutamalla värillä, ne olisivat varmasti ruskea, oranssi, keltainen ja vihreä. Sävymaailma oli lämmin ja maanläheinen, mutta samalla rohkea. Kirkasta oranssia saatettiin yhdistää tummanruskeaan, oliivinvihreää keltaiseen ja puun sävyjä suuriin kukka- ja geometrisiin kuvioihin.

Tapetit olivat tärkeä osa sisustusta. Kuviot saattoivat olla suuria ja näyttäviä, eikä koko huoneen tapetoimista voimakkaalla kuosilla arasteltu. Kukat, ympyrät, kaaret ja erilaiset geometriset muodot kuuluivat vuosikymmenen ilmeeseen.

Puu toi koteihin lämpöä. Tummat puunsävyt, tiikki ja myöhemmin vuosikymmenellä yleistynyt mänty näkyivät pöydissä, kirjahyllyissä, lipastoissa ja muissa kalusteissa. Myös seinäpaneelit kuuluivat monen kodin sisustukseen.

Tekstiilejä käytettiin runsaasti. Verhot olivat näyttäviä, matot pehmeitä ja sohville koottiin tyynyjä. Kokonaisuus saattoi nykyiseen pelkistettyyn sisustukseen verrattuna näyttää runsaalta, mutta juuri kerroksellisuus teki 70-luvun kodista kodikkaan.

Olohuone – 70-luvun kodin todellinen sydän

Olohuone oli paikka, johon perhe kokoontui television ääreen, vieraita kestittiin kahvilla ja musiikkia kuunneltiin levysoittimesta. Sisustuksen piti ennen kaikkea tuntua mukavalta.

Sohvat olivat usein matalia, syviä ja pehmeitä. Verhoilussa näkyivät ruskean, vihreän, sinapinkeltaisen ja oranssin sävyt sekä erilaiset kuviokankaat. Vakosametti ja muut vahvasti teksturoidut kankaat sopivat vuosikymmenen tunnelmaan erinomaisesti.

Sohvan seurana saattoi olla muhkea nojatuoli ja matala puinen tai lasikantinen sohvapöytä. Lattialla oli suuri matto, joka kokosi kalusteet yhteen.

Yksi olohuoneen tärkeimmistä kalusteista oli kirjahylly. Se ei ollut vain kirjoja varten, vaan siihen koottiin myös valokuvia, koriste-esineitä, matkamuistoja ja kodin elektroniikkaa. Levysoitin ja stereot saattoivat saada hyllystöstä oman paikkansa.

Televisiokin oli jo monessa kodissa keskeinen osa olohuonetta. Se oli kuitenkin kaukana nykyisistä seinälle ripustettavista litteistä ruuduista: televisio oli suuri huonekalu itsessään ja saattoi seistä omalla jalustallaan tai osana kalustekokonaisuutta.

Ja sitten olivat viherkasvit. Kumiviikuna, peikonlehti ja erilaiset köynnöstävät kasvit sopivat täydellisesti lämpimien puunsävyjen rinnalle. Kasveja aseteltiin ikkunalaudoille, kukkapöydille ja ruukkuihin ympäri huonetta.

Keittiössä värit saivat näkyä

1970-luvun keittiö saattoi olla kaikkea muuta kuin valkoinen. Keltainen, vihreä, ruskea ja oranssi löysivät tiensä niin kalusteisiin, tekstiileihin kuin käyttöesineisiinkin.

Kaapistojen ilme oli selkeä ja käytännöllinen. Pinnoissa käytettiin helposti puhdistettavia materiaaleja, sillä keittiön suunnittelussa arvostettiin toimivuutta. Muovi ja erilaiset laminaattipinnat kuuluivat ajan materiaalimaailmaan.

Värit näkyivät myös pienemmissä yksityiskohdissa. Verhot, pöytäliinat, tarjottimet, kulhot, kahvipannut ja säilytyspurkit saattoivat olla kirkkaanvärisiä tai vahvasti kuvioituja. Keittiössä käyttöesineet olivat samalla osa sisustusta.

Ruokapöydän ympärillä elettiin tavallista arkea: juotiin aamukahvit, syötiin perheen yhteisiä aterioita ja istuttiin joskus pitkäänkin jutellen.

Monelle juuri 70-luvun keittiöesineet herättävät nykyään voimakkaimpia muistoja. Värikkäät astiat, emalikattilat, lasikulhot ja kuvioidut kahvikupit saattavat näyttää nyt trendikkäältä retrolta – silloin ne olivat yksinkertaisesti tavallista kodin arkea.

Makuuhuoneessa kukkivat tapetit ja tekstiilit

Jos olohuoneessa käytettiin värejä rohkeasti, makuuhuoneessa niitä ei välttämättä hillitty sen enempää.

Seinillä saattoi olla suurikukkaisia tai geometrisia tapetteja, ja sama värimaailma jatkui verhoissa, päiväpeitteissä ja vuodevaatteissa. Oranssi, ruskea, vihreä ja keltainen esiintyivät erilaisina yhdistelminä.

Sängyn päällä oli usein päiväpeite, joka teki makuuhuoneesta päiväksi viimeistellyn näköisen. Kuviolliset lakanat ja tyynyliinat toivat puolestaan väriä myös vuodevaatteisiin.

Kalusteissa suosittiin puuta. Makuuhuoneessa saattoi olla sängyn lisäksi yöpöydät, lipasto, peili tai kampauspöytä. Suuret vaatekaapit kuuluivat monen kodin käytännölliseen sisustukseen.

Tunnelma oli kodikas ja lämmin. Makuuhuone ei välttämättä ollut nykyiseen tapaan neutraalien sävyjen rauhoittama tila, vaan myös siellä kodin asukkaiden oma maku sai näkyä.

Eteinen – muovimattoa, paneelia ja käytännöllisyyttä

Eteinen oli ennen kaikkea käytännöllinen tila. Suomen sääolosuhteissa lattian piti kestää märkiä kenkiä, kuraa ja talven lunta, joten helppohoitoiset materiaalit olivat tarpeen.

Muovimatto oli monessa kodissa luonteva valinta. Seinillä saattoi näkyä tapettia tai puupaneelia, ja värimaailma jatkoi muun kodin ruskeita ja lämpimiä sävyjä.

Naulakot, hattuhyllyt ja vaatekaapit pitivät ulkovaatteet järjestyksessä. Eteisessä saattoi olla myös peili ja pieni jakkara tai tuoli kenkien pukemista varten.

Yksityiskohdat olivat arkisia, mutta juuri niissä asuu nyt suuri osa 70-luvun nostalgiasta: seinällä roikkuvat avaimet, eteisen peili, puhelinpöytä tai pieni lipasto ja ehkä lankapuhelin jossakin lähistöllä.

70-luvun kylpyhuoneessa väri ei pelottanut

1970-luvun kylpyhuone ei ollut automaattisesti nykyisen kaltainen valkoinen ja pelkistetty tila. Värejä saatettiin käyttää rohkeasti niin laatoissa, lattioissa kuin saniteettikalusteissakin.

Vihreän, sinisen, ruskean, beigen ja keltaisen sävyjä nähtiin kylpyhuoneissa, ja värilliset pesualtaat tai muut kalusteet eivät olleet tavattomia.

Kromatut hanat, peilikaapit ja käytännölliset säilytysratkaisut kuuluivat kokonaisuuteen. Kylpyamme oli monessa kodissa tärkeä osa kylpyhuonetta, vaikka suihkut yleistyivät.

Pyyhkeet ja kylpyhuonematot toivat tilaan lisää väriä. Kuviot saattoivat olla yhtä rohkeita kuin muuallakin kodissa.

Nykyään alkuperäisen 70-luvun kylpyhuoneen värilliset laatat ja kalusteet voivat tuntua suorastaan eksoottisilta – ja parhaimmillaan myös hurmaavan persoonallisilta.

Ruokailutila – pöydän ääreen kokoonnuttiin yhdessä

Kaikissa kodeissa ei ollut erillistä ruokailuhuonetta, vaan ruokapöytä saattoi sijaita keittiössä tai olohuoneen yhteydessä. Pöydän ympärille kokoontuminen oli kuitenkin tärkeä osa kodin arkea.

Ruokailuryhmä oli usein puuta ja rakenteeltaan tukeva. Pöydän yläpuolella riippui valaisin, joka rajasi ruokailupaikan omaksi tunnelmalliseksi kokonaisuudekseen.

Valaisimet ovatkin yksi 70-luvun kiinnostavimmista sisustuselementeistä. Pyöreät muodot, lasi, metalli ja erilaiset riippuvalaisimet toivat koteihin ajan modernia muotoilua.

Ruokailutilassa saattoi olla myös astiakaappi tai vitriini. Astiat eivät aina piiloutuneet ovien taakse, vaan kauniita laseja, kulhoja ja tarjoiluastioita pidettiin mielellään esillä.

Pöydälle levitettiin pöytäliina ja juhlavampina hetkinä katettiin paremmat astiat. Arjen keskellä ruokapöytä toimi usein myös monessa muussa tarkoituksessa – sen ääressä tehtiin läksyjä, luettiin lehteä ja vietettiin aikaa.

Pienet yksityiskohdat, joista 70-luvun kodin muistaa

Usein juuri pienet asiat palauttavat vuosikymmenen mieleen kaikkein voimakkaimmin.

Seinällä saattoi olla ryijy tai suuri tekstiilitaulu. Ikkunalaudalla kasvoi viherkasveja ruskeissa tai värikkäissä ruukuissa. Hyllyillä oli keramiikkaa, lasiesineitä ja matkamuistoja. Olohuoneesta löytyivät television lisäksi radio, levysoitin ja levykokoelma.

Myös valaistus oli pehmeämpää kuin nykykodeissa usein on. Yhden kirkkaan yleisvalon sijaan tunnelmaa rakennettiin pöytä-, seinä- ja lattiavalaisimilla.

Kaiken ei tarvinnut sopia täydellisesti yhteen. Kodissa oli vuosien varrella hankittuja kalusteita, perittyjä esineitä ja uusia löytöjä rinnakkain. Ehkä juuri siksi 70-luvun kodissa oli usein vahva persoonallinen tunnelma.

Näin tuot 70-luvun tunnelmaa nykykotiin

70-luvun sisustusta ei tarvitse kopioida lattiasta kattoon. Jo muutama harkittu yksityiskohta voi tuoda nykykotiin lämpimän retrohenkisen tunnelman.

Aloita väreistä. Suklaanruskea, konjakin sävyt, oliivinvihreä, poltettu oranssi ja sinapinkeltainen toimivat hienosti myös modernissa kodissa. Niitä voi tuoda sisustukseen esimerkiksi tyynyillä, matolla, valaisimella tai yhdellä näyttävällä nojatuolilla.

Puun lisääminen tekee kokonaisuudesta lämpimämmän. Vanha lipasto, pieni sivupöytä tai kirpputorilta löytynyt puinen hylly voi riittää muuttamaan huoneen tunnelmaa.

Viherkasvit ovat helppo tapa tavoittaa vuosikymmenen henki. Suuri peikonlehti tai kumiviikuna yhdistettynä ruskeaan ruukkuun näyttää yhtä hyvältä nykykodissa kuin vuosikymmeniä sitten.

Myös yksi aito vintage-esine voi tehdä enemmän kuin kokonainen huoneellinen uusia retrojäljitelmiä. Vanha valaisin, keramiikkamaljakko, lasikulho tai kaunis 70-luvun tuoli tuo sisustukseen historiaa ja persoonallisuutta.

Jos rohkeutta riittää enemmän, suuri kuviollinen tapetti voi toimia yhden huoneen tai tehosteseinän katseenvangitsijana.

Miksi 70-luvun sisustus kiinnostaa jälleen?

Sisustustrendit kiertävät, mutta harvoin ne palaavat aivan samanlaisina. 70-luvusta poimitaan nykykoteihin erityisesti sen lämpöä, luonnonläheisiä värejä, puupintoja, pyöreitä muotoja ja persoonallisia vintage-esineitä.

Samalla suhtautuminen vanhoihin kalusteisiin on muuttunut. Kaikkea ei tarvitse ostaa uutena. Hyväkuntoinen vuosikymmeniä vanha pöytä, valaisin tai nojatuoli voi olla sekä kiinnostavampi että persoonallisempi vaihtoehto uudelle.

Ehkä 70-luvun viehätys liittyy myös kodikkuuteen. Täydellisyyden sijaan kodissa sai näkyä elämä: kirjat hyllyissä, kasvit ikkunoilla, muistot esillä ja värit ympärillä.

70-luvun koti – nostalgiaa, värejä ja persoonallisuutta

1970-luvun suomalainen koti oli lämmin, käytännöllinen ja usein huomattavasti värikkäämpi kuin tämän päivän pelkistetyt kodit. Ruskea, oranssi, vihreä ja keltainen kohtasivat puupinnat, suuret tapettikuviot, pehmeät tekstiilit ja runsaat viherkasvit.

Moni vuosikymmenen elementti, jota myöhemmin pidettiin vanhanaikaisena, näyttää nyt jälleen kiinnostavalta. Vintagekalusteet, lämpimät puunsävyt, näyttävät valaisimet ja retrokuosit ovat löytäneet tiensä takaisin koteihin.

70-luvun sisustuksesta ei ehkä kannatakaan kopioida kaikkea. Sen sijaan vuosikymmeneltä voi ottaa mukaan yhden ajatuksen, joka tuntuu edelleen ajankohtaiselta: kodin ei tarvitse näyttää samalta kuin kaikkien muiden. Parhaimmillaan koti saa olla lämmin, elävä ja juuri asukkaidensa näköinen.